Tänään matkataan taas Ranskan Strasbourgiin parlamentin täysistuntoviikkoa varten. Viikon aikataulu ei ole ehkä niin hektinen kuin yleensä, mutta listalla on sitäkin tärkeämpiä asioita. Äänestämme esimerkiksi parlamentin kannasta vuonna 2014 alkaviin EU:n rahoituskehyksiin. Se on ollut yksittäisistä asioista sellainen, joka on ollut myös oman työni polttopisteessä pitkään.
Rahoituskehysvaikuttamisessa keskityin itse lähinnä kahteen politiikan lohkoon eli alue- ja maatalouspolitiikkaan. Aluepolitiikan osalta niin sanotusti istuin sen päällä, että pohjoisten harvaan asuttujen alueiden tuki tuli kirjatuksi parlamentin kantaan. Sen merkitys on koko Suomelle oleellinen, koska saamme nelisenkymmentä prosenttia kaikista aluetuista nimenomaan tuolla kriteerillä. Puhtaasti rahana se tarkoittaa yli 300 miljoonaa euroa. Itä- ja Pohjois-Suomelle tuo tuki on erityisen tärkeä, sillä harva asutus on todellinen rasite aluekehitykselle niillä seuduilla.
Mikäli parlamentin kanta menee erityisvaliokunnan esittämässä muodossa täysistunnossa läpi, yksi tärkeistä periaatteellisista asioista on mielestäni se, että niin sanotut perinteiset politiikan alat saavat vahvan kannatuksen. Tästä osoituksena käy esimerkiksi se, että sekä alue- että maatalouspolitiikan rahoitusta vaaditaan pidettäväksi vähintään nykyisellä tasolla. Tämä on hyvin tärkeä asia, sillä monet vahvat voimat vaativat noiden budjettien rajua leikkaamista ja siitä alettiin puhua Suomessakin jo ikään kuin totuutena. Vielä noita rahoja ei toki ole saavutettu, mutta on hyvin merkityksellistä, että nykyinen parlamentti on asettunut tukemaan koko Euroopan työllisyydelle ja kilpailukyvylle tärkeitä maatalous- ja aluepolitiikan lohkoja. Eikä niitä ole ryhdytty kannattamaan tyhjin taskuin, vaan tällä viikolla käsittelyssä oleva esitys parlamentin kannaksi linjaa heti raportin aluksi tämän vuosikymmenen suurimmat haasteet. Niihin vastataan tehokkaimmalla tavalla muun muassa vahvojen alue- ja maatalouspolitiikan keinojen avulla. Tämä on parlamentilta erittäin järkevä näkemys, sillä uusien politiikan alojen hallinto- ja rahoitusjärjestelmien pystyttäminen on todella kallista ja sekä alue- että maatalouspolitiikka tarjoaa valmiit järjestelmät. Pyörää ei kannata tässäkään keksiä uudelleen, kun edes lisävaihteita ei ole tarjolla.
Seuraan itse toki erittäin suurella mielenkiinnolla myös kotimaan tapahtumia. Tämä viikko on kehkeytymässä Suomessa niin ilmojen kuin politiikan puolesta kuumaksi. Hallitusneuvottelut saavat uuden alun ja toivottavasti valmista alkaa hiljalleen syntyä. Paineet kasvavat, mutta oman puolueeni eli Keskustan ei kannata silti suin päin syöksyä hallitukseen. On selvää, että halua ja pyyntöjä löytyy. Silti vaalitulos on se, joka määrittelee marssijärjestyksen. Omasta mielestäni vaalitulos velvoittaa, että Perussuomalaiset ovat seuraavassa hallituksessa. Keskustan ja Kokoomuksen hallitusyhteistyön jatkuminen tuntuisi vähän liian helpolta ratkaisulta tilanteessa, jossa kansa on äänestänyt tuota yhteistyötä vastaan. Perinteisten suurten puolueiden keskenään vaihteleva tasapaino on nyt muuttunut. Hallituksen pohjaa eivät muodosta enää automaattisesti Keskusta, Kokoomus ja SDP, mutta se tässä nykyisessä tilanteessa näyttää unohtuneen. Mutta uskon, että käytäntö opettaa hallitustunnustelijoita, sillä enemmistöhallitusta haikailevat joutuvat lopulta huomaamaan, että jotakin on tehtävä toisin. Perussuomalaisten merkitys on tässä kaikkein suurin ja se pitää myös Keskustan neuvottelijoiden pitää kirkkaana mielessä.
kesäisin terveisin,
Riikka
|
