Taas on yksi täysistuntoviikko Strasbourgissa ohi. Tämä viikko on jälleen vahvistanut käsitykseni siitä, ettei poliitikko voi olla yhden asian ajaja, mikäli tulee valituksi edustajaksi Euroopan parlamenttiin. Sama pätee varmasti myös eduskuntaan Suomessa. Tälläkin viikolla päätettävien asioiden kirjo oli nimittäin niin moninainen, ettei yksi näkökulma päätösten taustaksi ole missään suhteessa riittävä. Tosin tällä viikolla oli todella monta hyvin mielenkiintoista päätösasiaa, joiden kanssa olin enemmän ja vähemmän työskennellyt koko parlamenttikauteni alun ajan.

Eilen äänestimme puutavaraa ja puutuotteita markkinoilla saattavien toimijoiden velvollisuuksia säätelevästä asetuksesta. Lainsäädännön tavoitteena on ehkäistä metsien laittomia hakkuita, jotka ovat merkittävä ympäristörikos ja taloudellisen hämäräpuuhan maailmanlaajuinen ongelma. Lainsäädännön tavoite on siis hyvä, ja lopullinen kompromissi, josta äänestimme, oli varsin hyvä. Asetusta täytäntöön pantaessa on kuitenkin huolehdittava, ettei metsätalouden toimijoille lankea tässä mitään lisäbyrokratiaa. Suomessa laittomia hakkuita ei esiinny eikä ole kohtuullista, että lailliset toimijamme maksaisivat lisätyöllään tai puhtaalla rahalla lähinnä Euroopan ulkopuolisesta ongelmasta. Tämän asian käsittely muuten kuvaa sattumoisin aika hyvin tämän viikon tahtia. Sain oman puheenvuoroni täysistunnossa vasta keskellä yötä. Mutta sainpa asiani sanotuksi!

Toinen merkittävä äänestys käytiin juuri äsken, kun teimme ensimmäiset linjaukset maatalouspolitiikan uudistuksille vuoden 2013 jälkeiselle kaudelle. Parlamentin linjaukset olivat todella hyviä ja Suomen kannalta positiivisia. Yleislinjaukset ja yksityiskohdat tukevat hyvin tavoitetta, että maataloutta halutaan jatkaa koko unionin alueella. Kirjoitin asiasta lehdistötiedotteen, joka löytyy sivuiltani ajankohtaista-osiosta.

Omaa leipälajiani aluepolitiikkaa käsiteltiin heti maanantai-iltana. Hyväksyimme mietinnön Itämeri-strategiaksi. Samalla linjasimme joitakin mielestäni tärkeitä periaatteellisia kysymyksiä. Yksi, ja hyvin tärkeä sellainen, liittyy aluekehitysrahoitukseen. Tästä keskustelua on käyty kovasti ja valiokunnassa äänestimme mietinnöstä sellaiset linjaukset pois, jotka olisivat tukeneet yksittäisten makroaluestrategioiden, kuten Itämeri-strategian, omien budjettilinjojen vahvistamista. Onneksi parlamentti pysyi tässä samalla linjalla. Jotkut suomalaismepitkin ovat ajaneet rahoitusta yksittäisille strategioille. Mielestäni tämä voisi romuttaa perinteisen aluepolitiikan rahoituksen ja saattaisi keikauttaa esimerkiksi Suomen sisällä rahoituksen tasapainoa. Olin itse tässä mietinnössä oman ALDE-ryhmämme varjoesittelijänä ja ajoin voimakkaasti strategian kokonaisvaltaisuutta. Onnistuin myös saamaan mietintöön kirjauksen Itämeren alueen bioenergiavarantojen hyödyntämisestä, joka on meille suomalaisille tärkeä asia.

Nyt olen jo matkalla linja-autossa Strasbourgista Frankfurtiin, josta lennän Suomeen. Kotona olen puolen yön paikkeilla. Takaisin Brysseliin menen vielä ensi viikoksi, kun vuorossa on vielä istuntokauden päättävä valiokuntaviikko. Sitten saa tulla koko kesäksi Suomeen, olen odottanut sitä todella paljon. Kierrän erilaisissa tilaisuuksissa ja aion myös viettää kaiken liikenevän ajan perheen kanssa!

matkaterveisin,
Riikka