Edellisessä blokinkirjoituksessani mainitsinkin, että Euroopan parlamentissa ei voi olla yhden asian ajaja. Valitettavasti aikataulupaineiden takia on kuitenkin pakko tehdä karsintaa siitä mihin osallistuu. En itse päässyt, osallistumaan viimeviikkoisen täysistunnon asialistalla viimeisenä olleeseen keskusteluun ihmisoikeuksista. Keskustelun huonon ajankohdan takia, valtaosa mepeistä ei ota osaa kyseiseen keskusteluun. Asiat eivät suinkaan ole minulle yhdentekeviä, ja onneksi istuntoja voi seurata internetin kautta.

 

Ensimmäisenä aiheena keskustelussa oli Zimbabwe ja Farai Maguwun tapaus. Maguwu, on Zimbabwen kansalainen ja Manicalandin maakunnassa päämajansa pitävän ihmioikeuskansalaisjärjestön tutkimus- ja kehityskeskuksen CRD:n vetäjä. Maan viranomaiset pidättivät hänet viime kuussa valtiolle vahingollisen tiedon julkaisemisesta. Hän on siitä saakka ollut pidätettynä kehnoissa oloissa, ja häneltä on evätty hänen perusoikeutensa. Luonnollisesti, mepit yhteistuumin tuomitsivat Zimbawen viranomaisten toiminnan ja vaativat Maguwun vapauttamista välittömästi.                                                                                                                                                                

 

 

Toisena asiana keskustelussa oli Venezuela ja erityisesti María Lourdes Afiunin tapaus. Afiuni on valvontatuomari, joka pidätettiin viime joulukuussa ilman syytettä, ja hän on siitä saakka ollut erityisvankilassa. Asia on huolestuttava, sillä hän istuu tällä hetkellä tuomiotaan yhdessä hänet vankilaan tuominneiden henkilöiden kanssa. Venezuelan presidentti Hugo Chávezin annettua lausuntonsa Afiunia vastaan, tätä syytetään muun muassa vallan väärinkäytöstä, korruptiosta, salaliitosta ja paossa avustamisesta. Afiunin tapauksen myötä koko Venezuelan oikeuslaitoksen riippumattomuus on entisestään vähintäänkin kyseenalaistunut ja ihmisoikeusnäkökulmasta asia on huolestuttava, sillä oikeusvaltioperiaate on keskeinen perusoikeus.

 

Keskustelusta äityi mielenkiintoinen, kun vasemmiston ja oikeiston jäsenet ottivat yhteen asiassa. Vasemmiston mielestä ehdotettu päätöslauselma, joka kuitenkin hyväksyttiin keskustelun jälkeen, oli tekopyhä eikä heidän mukaansa pyri suojelemaan ihmisoikeuksia, vaan päinvastoin tukemaan maan oikeistoa ja Chavezin hallituksen kaatamista. Olen ällistynyt vasemmiston kommenteista. Miten Euroopan parlamentissa, jonka agendan ytimessä ihmisoikeuksien puolustamisen pitäisi olla, voidaan puolustaa Chávezin diktatuurista hallintoa! Onneksi suurin osa mepeistä ei jakanut tätä mielipidettä.

 

Chavezin johtama Venezuela ei ole demokraattinen, sillä oikeassa demokratiassa kansalaiset saavat itse valita johtajansa ja hallintotapansa. Mielestäni demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen tukeminen kuuluu Euroopan parlamentin tehtäviin.

 

Viimeisenä aiheena keskustelussa oli Pohjois-Korea, maa joka on lähes täysin sulkeutunut kansainväliseltä yhteisöltä, ja joka on yksi pahimpia ihmisoikeuksien rikkojia maailmassa. Parlamentin tekemän edellisen päätöslauselman julkaisemisen jälkeen maan ihmisoikeustilanne on entisestään pahentunut.

Tilanteen vakavuutta kuvastaa se, että maan ihmisoikeustilannetta seuraava Yhdistyneiden kansakuntien erityisraportoija kuvasi YK:n ihmisoikeusneuvoston vuosiraportissa ihmisoikeustilannetta pohjattoman epätoivoiseksi. Kuten keskustelun aikana kävi ilmi, parlamentissa on laaja konsensus Pohjois-Korean osalta, keskustelun jälkeen äänestyksessä ollut päätöslauselma hyväksyttiin sellaisenaan.

 

 

Parlamentti päätti kehottaa EU:ta tukemaan YK:n tutkintalautakunnan perustamista, joka tulisi arvioimaan Pohjois-Korean aiempia ja nykyisiä ihmisoikeusloukkauksia ja määrittelisi, missä määrin tällaiset loukkaukset ja väärinkäyttöihin liittyvä rankaisemattomuus olisi rikos ihmiskuntaa vastaan. Tämä toisi rikkomukset kansainvälisen rikosoikeuden piiriin. Lisäksi, tilanteen vakavuudesta johtuen, parlamentti päätti kehottaa unionia nimittämään erityisedustajan Pohjois-Korealle, joka varmistaisi pysyvän huomion ja koordinoinnin sekä Euroopan unionissa että avainkumppaneiden kuten Yhdysvaltojen ja Etelä-Korean kanssa. Voin täysin allekirjoittaa päätöslauselman sisällön. Lisäksi, on edelleen pyrittävä toimimaan yhteistyössä varsinkin Kiinan, mutta myös Venäjän kanssa, jotta ihmisoikeustilanne Pohjois-Koreassa saataisiin kohenemaan. EU:n jäsenvaltioiden tulisi myös jatkossa pyrkiä takaamaan se, että Pohjois-Koreasta tuleville pakolaisille taattaisiin turvapaikka.

 

Meidän suomalaisten on helppo unohtaa toisten ihmisten ahdinko, koska meillä on asiat hyvin, ja koska se ei kosketa meitä suoranaisesti. Emme kuitenkaan voi kääntää selkäämme näille asioille. Inhimillisyyteen kuuluu myös toisten ihmisten auttaminen ja se lähtee ihan pienistä asioista. On hienoa, että Euroopan parlamentti on toiminut aktiivisesti ihmisoikeussektorilla. Vaikka nykyään unionin piirissä käsiteltävät asiat liittyvät usein tavalla tai toisella talouteen, rahaan ja ns. koviin arvoihin, tulisi meidän muistaa perusta, jolle Euroopan yhteisö aikoinaan rakennettiin: takaamaan rauhaa ja vakautta Eurooppaan. Euroopan tasolla olemme siinä onnistuneet, EU on ennen kaikkea menestyksellinen rauhan projekti. Sen lisäksi, että työskentelemme rauhan ja vakauden puolesta Euroopassa, on meidän tehtävä työtä myös Euroopan ulkopuolella. Rauhan, vakauden ja ihmisoikeuksien edistäminen on tehtävämme ja vastuumme.

 

Riikka Manner