Tänään saimme jälleen uutisia metsäteollisuudesta. Varkautelaisena odotin suurella jännityksellä Stora Enson ilmoitusta ja mahdollista päätöstä Varkauden tehtaiden kohtalosta. Odotin Stora Enson osavuosikatsaukselta selkeää viestiä yksikön jatkosta. Varkautelaisille tilanne käy inhimillisesti raskaaksi. Naru on ollut löysällä jo puoli vuotta eikä lopullisen päätöksen ajankohtaa tiedetä. Tänäänkin vain epämääräisesti kerrottiin, että Varkauden tilanne on heikentynyt edelleen. Täytyy muistaa, että äärimmäisessä henkisessä paineessa ihmisten työkyky laskee. Millä silloin parannetaan tuloksellisuutta, jota tehtaiden toiminnan jatkuminen edellyttää?

Ymmärrän, että Stora Enso elää samassa maailmantalouden kvartaalirytmissä kuin muutkin globaalit yritykset. Voi silti kysyä, missä ovat investoinnit korkeaan osaamiseen, jota ei Suomen tasoisena löydy helposti muualta! En näe vahvana sellaisten nyt suurtenkaan yritysten tulevaisuutta, jotka perustavat tuloksensa ainoastaan perinteisten tuotteiden tuloksekkaaseen valmistamiseen linjaa.

Varkauden tehtaan alasajoa varten käynnistettyjä sopeuttamishankkeet ovat sen sijaan edenneet hyvin. Ministeri Pekkarinen on jälleen kerran osoittanut nopean reagointikykynsä. Väliaikatiedot siitä, mitä tehtaan toiminnan tilalle olisi saatavilla, näyttävät lupaavilta. Siltikin toivo tehtaiden jatkamisen puolesta elää edelleen.
 

Huomenna suuntaankin sitten Lappiin ja Rovaniemelle. Osallistun Lapin metsätalouspäiville ja pidän tilaisuudessa puheenvuoron Euroopan unionin vaikutuksista suomalaiseen metsäpolitiikkaan. Aihe on siis monellakin tapaa ajankohtainen. Unionin tasolla on meneillään oikeastaan kaksi suurempaa metsään liittyvää asiakokonaisuutta, laittomat hakkuut sekä biomassan kestävyyskriteereiden määrittely. Jälkimmäinen asiakokonaisuus on hyvinkin tärkeä meille suomalaisille, kestävyyskriteerit liittyvät nimenomaan liikenteen biopolttoaineisiin. Palataan näihin kysymyksiin myöhemmin vielä tarkemmin. Nyt lepäilemään, aamuviideltä herätys ja nokka kohti Rovaniemeä!

Riikka