Tänään tipahti syliin puolikas pommi kotoa Varkaudesta. Stora Enso ajaa syyskuun loppuun mennessä alas sanomalehtipaperin tuotannon Varkaudessa. Hienopaperin ja sellun tuotanto puolestaan säilyy siellä. Päätöksessä on sekä hyvää että huonoa. Alkuperäinen uhka oli koko tehtaiden lakkauttaminen, siihen nähden yli puolet työpaikoista säilyy ja se on hyvä asia. Mutta joka tapauksessa 200 ihmistä joutuu lähtemään ja se on inhimillisesti todella raskasta. Toivon nyt todella, Stora Enso selkeästi sitoutuu hienopaperin ja sellun tuotannon jatkamiseen Varkaudessa. Vielä viime syksynä nimittäin vasaran alla oli selkeimmin juuri hienopaperin tuotanto ja sanomalehtipaperi oli silloin kannattavaa. Suurelta yhtiöltä niin työntekijöiden kuin ympäröivien alueidenkin pitää pystyä odottamaan pitkäjänteisyyttä. Nyt alkaa näyttää siltä, etteivät edes talouden kvartaalit riitä pohjaksi isojen tuotantoyksiköiden tulevaisuudesta päätettäessä, vaan päätösten jänne on vielä lyhyempi. Ei se niin voi mennä, kun työtä tekemään tarvitaan ihmisiä, joiden suunnitelmien kaari on nykyäänkin pitkä.

Oman matkani suuntaa juuri nyt Strasbourgista Brysseliin. Kävimme keskusteluja täysistunnon aiheista parin päivän ajan Strasbourgissa. Parlamentista vähän yli puolet oli paikalla, loput mepeistä eivät päässeet tuhkapilvien takia paikan päälle ja äänestykset lykättiin parin viikon päähän. Tuhkapilvi esti minultakin viime viikonloppuna osallistumisen suunniteltuihin Suomen tilaisuuksiin. Nyt eletään siis torstai-iltapäivää enkä tiedä vielä, kuinka käy huomisen lentoni Brysselistä Helsinkiin. Viikonlopun ohjelmassa olisi osallistuminen Keskustan puoluevaltuuskunnan kokoukseen Lappeenrannassa, mutta varmaa se ei tosiaan vielä ole. Toivotaan parasta!

terveisin,
Riikka