Eilinen päivä oli jälleen toimintaa täynnä. Liberaaliryhmämme aluekehitysvaliokunnan budjettivastaavana palaveerasin aamulla vuoden 2011 budjetista. Aluekehityksen osalta se näyttää hyvältä. Päivä alkoi siis oikein hyvin.

Vähän myöhemmin tapasin eurooppalaisia metsävaikuttajia. Toimin Brysselissä kokoontuvan suomalaisen metsätyöryhmämme puheenjohtajana ja nyt oli siis mahdollisuus keskustella noin 30 eri maista tulevien metsävaikuttajien kanssa tulevista suuntauksista ja ajankohtaisista lainsäädäntöhankkeista metsäsektorilla. Euroopan parlamentissa on parhaillaan muhimassa lainsäädäntöhanke liittyen laittomiin hakkuisiin. Laittomat hakkuut ovat rikollista toimintaa, joka on ehdottomasti saatava kansainvälisillä toimilla kitkettyä. Olen kuitenkin itse koko ajan korostanut sitä, että ongelman pesä sijaitsee EU-alueen ulkopuolella. Siksi lainsäädäntöön vietäviä toimia pitää erityisen vahvasti katsoa sellaisten lasien läpi, jotka eivät hyväksy oman metsätaloutemme toiminnan hankaloittamista. Euroopan parlamentti on perinteisesti ollut asiassa neuvoston kanssa vähän eri linjoilla. Viime viikolla parlamentin ympäristövaliokunta vei asiaa äänestyksillään vähän lähemmäs neuvoston kantaa ja teki parannuksia pohjaesitykseen. Silti merkittävä ero jää valiokunnan ja neuvoston kantojen välille vielä sen osalta, että neuvosto haluaa mielestäni oikeutetusti järjestelmän sellaiseksi, jossa puun EU-markkinoille tuovalla on velvoite puun alkuperän todistamisesta. Parlamentin ympäristövaliokunta puolestaan haluaa sälyttää vastuun koko ketjulle, mikä luonnollisesti toisi lisää rasitteita muualla maailmalla sijaitsevasta ongelmasta oman alueemme tuotannolle. Mutta valiokunta teki siis myös parannuksia pohjaesitykseen. Näitä parannuksia olivat esimerkiksi alkuperämerkinnän lisäämisen evääminen kaikkiin mahdollisiin tuotteisiin sekä työoikeuteen liittyvien linkitysten poistaminen. Palaverissa esittelin myös ajatustani puurakentamisen edistämisestä EU:ssa. Jätin jonkin aikaa sitten aiheesta kirjallisen kysymyksen komissiolle. Eilisessä kokoontumisessa ajatus sai oikein positiivisen vastaanoton ja sovimme, että asiaa tullaan pitämään esillä myös jatkossa.

Eiliseen päivään kuului myös lounas EU:n pysyvässä edustustossamme suurlähettilään johdolla. Aiheena lounaskeskustelussa oli Kreikka. Olen seurannut luonnollisesti myös Suomessa käytyä keskustelua aiheesta. Eilen illalla kyllä suututti, kun huomasin, että suurista puolueista SDP on pulahtanut vastuuttoman populismin aaltoihin. Vaikka olenkin nuori, muistan hyvin, että silloinen pääministeri Lipponen vei Suomen EMU:un. SDP siis häpäisee oman Eurooppa-politiikan perintönsä kansalaisten suosion kalastelun toivossa. Tämä on ennenkuulumattoman vastuutonta käyttäytymistä yhdeltä suurimmista puolueista ja vie pohjaa koko politiikan uskottavuudelta. Minusta tällainen toiminta on suorastaan vastenmielistä. Pitää muistaa, että nyt ollaan pelastamassa koko Eurooppaa, mahdollisesti myös maailmaa dominoefektiltä - kysyä saattaakin, olisiko SDP tositilanteessa toiminut toisin?

Euroopan parlamentti ei tee päätöksiä akuutin talouskriisin ratkaisemiseksi. Siksi en ole itse ottanut suoraan kantaa kansallisesti tehtäviin päätöksiin. Sen sijaan parlamentin tehtävänä on luotsata unionin politiikkaa niin, että vastaavat kriisit mahdollisimman suurella todennäköisyydellä vältettäisiin – siltä osin kuin toimenpiteet ja linjaukset kuuluvat parlamentin toimivaltaan. Tältä osin on puhuttu mm. Euroopan unionin budjetin paremmasta kohdentamisesta tulevaisuudessa. Unionin budjetti on kuitenkin pieni pelastaakseen Eurooppaa talouskurimuksesta: siksi talouspolitiikan suunta Euroopassa rakentuukin jäsenvaltioiden kansallisesti tekemille toimenpiteille ja sitoutumiselle yhteisesti sovittuihin tavoitteisiin.
Eilisen illan pitkään jatkuneessa ryhmäkokouksessamme keskustelimme Eurooppa 2020 –ohjelmasta. Sehän nimenomaisesti paaluttaa kymmeneksi vuodeksi ne toimenpiteet, joilla EU-alueen talous saatetaan kestävälle kasvupohjalle. Nyt talouskriisin myötä on esitetty erilaisia sanktiotoimenpiteitä niille maille, jotka eivät yllä tavoitteisiin. Yhtenä vaihtoehtona on esitetty unionin rakennerahastovarojen kytkemistä ohjelmaan, eli tukien maksaminen jäädytettäisiin, ellei maa pysy Eurooppa 2020 –ohjelman tavoitteissa. Tämä on minun mielestäni kannatettava ajatus. Sen sijaan en hyväksy rakennerahastovarojen maksamisen linkittämistä kasvu- ja vakaussopimukseen. Tämä olisi minusta koheesiopolitiikan alistamista talouden vaihteluille ja toimisi koko aluekehityspolitiikan keskeisiä tavoitteita vastaan. Lisäksi sanktio koskisi vain euromaita eikä siksikään soveltuisi unionin työkalupakkiin. Jos jollakin tavalla onnistuisimme tekemään sanktiojärjestelmästä ennaltaehkäisevän ja ohjaavan eikä rankaisevaa, voisin silloin sitä kannattaa.

Mutta nyt pitää hiljalleen siirtyä kannatusasioissa jääkiekon pariin. Minulle tarjoutui mahdollisuus lähteä läheisten ystävien kanssa paikan päälle Kölniin katsomaan Suomen tämän illan ottelua, ja totta vie lähden sinne! Ei siis muuta kuin Suomen liput liehumaan ja kannustustöihin kaikki! USA kumoon tänä iltana – eivät kuulu edes Euroopan unioniin :)

terveisin,
Riikka