Savon Sanomat 30.6.2010

Aluepolitiikan harrastajat ovat rohkeaa väkeä. Harva politiikanala nimittäin herättää niin suuria intohimoja puolesta tai vastaan kuin aluepolitiikka. Varsinkin sen vastustajat pitävät alueiden tukemista ilmeisesti vähintään ihmisoikeuksien vastaisena, niin suuresti tämä ”tekohengitys” heidän mielestään vääristää maailman normaalia kulkua.

Jokainen alue Suomessa ja muualla on kuitenkin omanlaisensa. Toisten pysyminen kehityksen kelkassa on keskimääräistä haasteellisempaa, ja on katsottu järkeväksi tukea tällaisia alueita. Miksikö? Siksi, että koemme sen oikeudenmukaiseksi, koska alueilla ja niiden asukkailla on oltava mahdollisimman tasaveroiset mahdollisuudet kehittää vahvuuksiaan. Ajattelemme näin myös sosiaalipolitiikassa, miksi siis emme alueiden kehittämisessäkin? Uskon itse, että yksi osa ihmisten onnellisuutta on myös mahdollisuus valita asuinpaikkansa. Jotta mahdollisuus olisi aito, alueilla pitää olla työtä. Joskus työpaikkojen avautuminen vaatii yhteistä ponnistelua, sitähän julkisesti rahoitetut tuet lopulta ovat.

Aluepolitiikan perinteinen ydinajatus on, että alueet tunnistavat omat vahvuutensa, joita tuetaan julkisista varoista. Kun alueet hyödyntävät omia vahvuuksiaan mahdollisimman tehokkaasti, alueen hyöty myös koko yhteiskunnalle on suurin maksettavien verovarojen muodossa. Ilman tukia tilanne voisi keikahtaa sellaiseksi, että alue jäisi roikkumaan yhteiskunnan varaan jonkun muun järjestelmän varassa, esimerkiksi työttömyystukien kautta. Mielestäni aluekehitystuet ovat positiivinen vaihtoehto ja myös inhimillisesti oikein. Esimerkiksi meillä Savossa perinteinen osaamisalue on liittynyt metsään ja siitä tulemme elämään täällä vastakin. Ajat ja haasteet muuttuvat ja meidän onkin nyt pystyttävä kehittämään metsäsovellusten osaamistamme jopa koko maailman käyttöön. Ajattelen niin, että on varsin lyhytaikaista lainaa osoittaa tähän myös aluetukia. Takaisinmaksu verojen kautta on varmaa.

Turhan usein aluepolitiikka nähdään irrallisena politiikan osana. Se on toki sitäkin, mutta vastakkainasettelua muiden politiikkojen kanssa se ei kaipaa. Näen lisäksi aluepolitiikan sisällön ja siitä käytävän keskustelun erilaisena kansallisella ja Euroopan tasolla. Suomessa aluepolitiikka on tietyllä tavalla kutistettu toimintatavaksi muiden politiikan alojen sisällä, ja varsinaiset suurten toimintalinjojen ohjaukset tehdään lähinnä virkamiestasolla. Suomen politiikassa aluepolitiikka ei lukeudu julkisesti debatoiduimpiin sektoreihin. Maakuntavaikuttamisen näkökulmasta aluepolitiikka taas on elinehto ja yksi vaikuttamisen kärkikeinoista. Euroopan unionissa aluepolitiikka puolestaan on yksi merkittävimpiä itsenäisistä politiikan lohkoista, joka edustaa yksin yli kolmasosaa unionin budjetista. Kannattaisi siitä Suomessakin käydä julkista keskustelua!

Ihmiset olemme erilaisia, niin myös suomalaisetkin keskenämme. Siksi toivon, että aluepolitiikkaan ylimenevän intohimoisesti suhtautuvat muistaisivat, että sille löytyy myös vahvoja kannattajia. Ja perusteita.