Sopimus tulee voimaan astuessaan kieltämään rypäleaseiden käytön, valmistuksen, varastoinnin sekä viennin. Vuonna 2008 allekirjoitettavaksi avattu sopimus on alusta alkaen ollut Suomen etujen vastainen. Rypäleaseet ovat Suomelle tärkeämpiä kuin monelle muulle maalle turvallisuuspolitiikkamme erityispiirteiden, muun muassa pitkien etäisyyksien takia. Suomen sodanajan joukkojen vahvuus pienenee koko ajan, ja näin ollen suorituskykyä on ylläpidettävä tehokkaammilla aseilla. Hintaansa nähden

rypäleaseet ovat tehokkain järjestelmä iskukyvyn ylläpitämiseksi. Korvaaminen toisella yhtä tehokkaalla asejärjestelmällä tulisi Suomelle todennäköisesti hyvin kalliiksi. Toistaiseksi rypäleaseille ei ole olemassa korvaavia järjestelmiä. Suomen lisäksi sopimuksen ulkopuolelle ovat jättäytyneet Viro, Kreikka, Latvia,Puola, Romania ja Slovakia.

 

Vaikka parlamentti oli hyvin vahvasti kieltävän sopimuksen kannalla, näen itse kysymyksen hyvin vahvasti kansallisista lähtökohdista. Toki Oslon sopimus on erittäin kannatettava humanitaarisesta näkökulmasta, ja kannatan sataprosenttisesti sopimuksen tavoitteita ja pyrkimyksiä sen yleismaailmalliseksi toimeenpanemiseksi. Tämänkaltaisissa kysymyksissä tulee kuitenkin nähdä myös realiteetit ja asian kokonaisvaltaisuus. On tärkeää, että myös Suomessa teemme jatkuvaa selvitys- ja kehitystyötä asian tiimoilta, jotta jossain vaiheessa rypäleaseiden korvaaminen tulisi realistiseksi vaihtoehdoksi. Huomionarvoista Suomen kannalta on, ettärypäleaseiden suurimmat tuottajat Venäjä, Yhdysvallat ja Kiina eivät ole allekirjoittaneet sopimusta. Rypäleaseiden lisäksi Suomella on käytössään panssarimiinoja. Suomi on liittymässä Ottawan jalkaväkimiinat kieltävään sopimukseen vuoden 2012 alkupuolella ja miinoista tulisi luopua vuoteen 2016 mennessä. Rypäleaseet tulevat näin osin korvaamaan miinojen suorituskykyä.

 

Parlamentti äänesti viime viikolla myös uudesta ulkosuhdehallinnosta. Lissabonin sopimuksen myötä integraatio ulkosuhteiden alla tiivistyi.Konkreettisena esimerkkinä tästä ovat päivänvalon nähneet ulkosuhdehallinto ja Lissabonin sopimuksen sisältämä turvatakuulauseke, joka velvoittaa unionin jäsenmaan auttamaan mahdollisen hyökkäyksen kohteeksi joutunutta toista jäsenvaltiota. Velvoite pitää sisällään myös sotilaallisen avunannon. Itse olen suhtautunut hyvin kriittisesti EU:n ulko- ja turvallisuuspoliittisen yhteistyön syventämiseen. Yhteistyötä ulkosuhteiden alalla tulee tehdä, mutta sen tulisi painottua pääasiassa humanitaariselle sektorille. Sotilaallisen yhteistyön tiivistäminen ei mielestäni palvele yleiseurooppalaisia tavoitteita - eikä yksittäisiä kansallisvaltioita.

 

Parlamentti on kesätauolla ensi viikosta elokuun viimeiselle viikolle saakka. Pääasiassa vietän lomani perheeni kanssa sukulaisia ja ystäviä tavaten, mutta tulen kiertämään Suomea ja maakuntia myös erinäisissä kesätapahtumissa. Toivon tapaavani teistäkin mahdollisimman monen, vaikkapa Farmarinäyttelyssä Mikkelissä. Jotta totuus ei unohtuisi, on ensiarvoisen tärkeää pitää yllä vuoropuhelua Suomen ja suomalaisten tulevaisuudesta myös jatkossa.

 

Toreilla tavataan!