Maaseudun Tulevaisuus 12.2.2010

Euroopan unionin maatalouspolitiikka uudistuu vuoden 2013 jälkeen. Tärkein tavoitteemme on taata riittävät määrärahat ja niiden tasapainoinen kohdennus unionin budjetissa maatalouden tukemiseen vastakin.

Ihmisen on syötävä elääkseen. Tämä tosiasia pitää maatalouspolitiikan aina ajankohtaisena. Maailmanlaajuinen ruokakriisi asettaa Euroopalle vaatimuksen tuottaa oma osansa maailman väestön elintarvikkeista. Tämä toimii mielestäni sekä oikeutuksena että vaatimuksena sille, että ruokaa pitää tuottaa kaikkialla Euroopassa. Näin hoidamme osamme yhteisvastuusta ja varaudumme myös siihen, ettei ruuan tuonti mitenkään pysy tulevaisuudessa nyt totutulla tasolla. Ruuantuotanto tuplautuu vuoteen 2050 mennessä ja markkinoiden volyymi asettuu todennäköisesti Euroopan ulkopuolelle.

Jotta saamme varmistettua ruuantuotannon laajasti Euroopassa, maatalouspolitiikalla on turvattava markkinoiden terve toiminta sekä viljelijöiden tulotaso. Viljelijöiden tulotasosta huolehtimalla kohtuullistetaan maatilojen työtaakkaa ja samalla varmistetaan eläinten hyvinvointi, joka on kuluttajille aina suuremmassa arvossa. Edelleen myös maatalouden entistä parempi sopeutuminen tiukkenevaan ympäristöpolitiikkaan ja taisteluun ilmastonmuutosta vastaan vaatii riittävän tukitason.

Kohtuullinen tulotaso on perusedellytys moneen keskeiseen asiaan. Omasta mielestäni ennen kaikkea maatalouden jatkuvuus vaatii kunnon tulotason. Nuorten ihmisten pitää kiinnostua maataloudesta ja saada varmuus siitä, että myös politiikalla luodaan vakaa ja ennustettava ympäristö alalle. Maatalouden jatkuvuus on elintärkeää meille jokaiselle, jotta myös lapsemme saavat ruokansa tulevaisuudessa. Siksi jatkuvuuden näkökulmaa on pidettävä poliittisessa keskustelussa esillä ja monipuolisemmin kuin nyt. Yksi näkökulma maatalouden jatkuvuuden turvaamiseksi on myös maanviljelijöiden osalta työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen. Viimeksi tällä viikolla vieraillessani kummitilallani nousi esille hankaluus sovittaa maatilan työt ja pienten lasten vanhemmuus yhteen. Yhteiskuntarakenne on muuttunut myös maaseudulla ja tämä on huomioitava maatalouspolitiikan kokonaisuudessa.

Jotta pystymme tuottamaan tarvitsemamme ruuan, meidän on myös ymmärrettävä toisistaan poikkeavat maatalouskulttuurit eri puolella Eurooppaa. Tästä näkökulmasta pidän oikeutettuna meille tyypillisten perheviljelmien jatkoa suomalaisen maataloustuotannon ytimenä. Pieniä tiloja pitäisi nykyistä voimakkaammin ohjata hankkimaan vähintään osa tuloista muustakin kuin perusmaataloudesta. Itse uskon, että bioenergian kasvava kysyntä tukee tulevaisuudessa maatalouden rinnalla maaseutualueita. Bioenergia tarjoaa maatiloille myös rinnakkaiselinkeinomahdollisuuden. Haluaisin kovasti myös nähdä maatilojen energiaomavaraisuuteen tähtääviä hankkeita ja puoltaisin näiden tukemista myös EU:n budjetista.

Taloustaantuman aikana on peräänkuulutettu politiikoilta toimia työllisyyden tukemiseksi ja kohentamiseksi. Niille, jotka tapaavat arvostella maatalouden tukemista yhteisistä varoista, haluan muistuttaa, että joka kuudes työpaikka EU:ssa on riippuvainen maataloustuotannosta. Melkein 30 miljoonaa ihmistä työskentelee maatiloilla unionin alueella. Maatalous siis pitää koko yhteiskunnan pyörää vahvasti pyörimässä.