Suomenmaa 19.2.2010

Arktinen alue on noussut nopeasti niin kansalliseen kuin EU-tason keskusteluun. Euroopan unionin osalta komissio teki päänavauksen reilu vuosi sitten korostaessaan arktisen alueen haavoittuvuutta ja perusteli näin erityisen arktisen EU-politiikan tärkeyttä. Tähän linjaukseen on helppo yhtyä.

Ihminen toimii arktisella alueella monella tavalla. Siksi on jopa hämmästyttävää, ettei toiminnan tavoitteita ja pelisääntöjä ole yhteisesti linjattu. Kaikki kyllä ymmärtävät alueen haavoittuvuuden ja esimerkiksi ilmastonmuutoksen vaikutukset sille, mutta toimenpiteisiin huoli ei ole toistaiseksi riittänyt. EU:n vahvaa roolia puoltaa alueen sijainti Euroopan välittömässä läheisyydessä. EU:n sisällä Suomen geopoliittinen asema taas on sellainen, että voisimme luontevasti ottaa unionin arktisen politiikan vahvistamisessa ison roolin. Tähän myös Euroopan parlamentin varapuhemies Diana Wallis liberaaliryhmästämme otti taannoin samansisältöisen kannan.

Ympäristöllisen ja sukupolvien välisen vastuunkannon vakauttamiseksi arktisella politiikalla voitaisiin lähestyä alueen valtioita. Tiukat ympäristölliset tavoitteet luovat niin ikään painetta samaan suuntaan. Kannustimena voidaan nähdä hyötypuoli suoraan unionille esimerkiksi mahdollisesti kaupattavan ympäristöteknologian muodossa. Toisaalta EU:n politiikat useilla aloilla, kuten ilmastonmuutoksen, ympäristön, energian, tutkimuksen, kalastuksen ja liikenteen aloilla, vaikuttavat suoraan arktiseen alueeseen, siksi toiminnan koordinointi on tarpeen.

Arktiset alueet sisältyvät tällä hetkellä EU:n pohjoisen ulottuvuuden ohjelmaan. Kuitenkaan pohjoisella ulottuvuudella ei ole tällä hetkellä unionin budjetissa rahoitusta. Tämä vahvistaa osaltaan käsitystä, että arktisen alueen persoonalliset kysymykset ansaitsisivat oman politiikan sektorinsa. Jonkun tahon on myös yritettävä valvoa ilmastonmuutoksen kanssa käsi kädessä kiihtyvää merenpohjan luonnonvarojen käyttöön ottamista. Energia on aina ajankohtainen aihe politiikassa, bisneksessä ja sodissa. Arktiset alueet tarjoavat valtavat sytykkeet pahimmillaan kaikille kolmelle. Varsinkin, kun avonaiset kiistat merenpohja-alueiden omistajuudesta ovat päässeet kiivaiksi.

Mikäli EU-tasolla edetään arktisen politiikan kanssa ryhdikkäästi, Suomen on hyvä olla näkyvästi mukana. Tämän vuoksi on hyvä, että meillä on myös kansallisesti valmisteilla arktisten alueiden strategia. Suomen kansallisten linjausten eteenpäin vieminen onnistuu parhaiten, kun keskustelu käydään mahdollisimman laajana ja korkealla tasolla. Tärkeää olisi myös pitää huoli siitä, että jos mahdollinen arktinen keskus EU:n tasoisena päätetään perustaa, saisimme sen Suomeen. Tässä olemme lähtökohtaisesti vahvoilla Rovaniemen vahvan osaamisen ansiosta.