Kaleva 13.6.2010

Mielenkiinto arktisia alueita kohtaan on kasvanut huomattavasti muutaman viimeisen vuoden aikana - ei vähiten Venäjän pystytettyä lippunsa meren pohjaan Pohjoisnavalla kesällä 2007.

Jo ennen tätä lähinnä symbolista esitystä alueelliset, kansalliset ja maailmanlaajuiset toimijat olivat alkaneet tarkastella arktista aluetta lähemmin ymmärtäessään, että monet asiat, mukaan lukien ilmastonmuutos, energiaturvallisuus, kalastuspolitiikka, meriliikenne, turismi ja tutkimus, alkoivat edistyä alueella. Tämän tuloksena perinteinen näkemys Arktiksesta pelkkänä kaukaisena alueena on muuttunut huomattavasti.

Ottaen etenkin huomioon arktiseen alueeseen liitettyjen asioiden moninaisuuden ei ole mitenkään yllättävää, että Euroopan unioni on osoittanut kasvavaa mielenkiintoa sitä kohtaan. Edellä mainituilla ilmiöillä, toiminnoilla ja asioilla on suoria tai välillisiä vaikutusta EU:n kansalaisten arkeen. Lisäksi EU:ssa on kolme arktista valtiota, ja myös kaksi muuta maata, Norja ja Islanti, linkittyvät unioniin Euroopan talousalueista tehdyn sopimuksen kautta.

Kasvaneen mielenkiinnon seurauksena EU otti tärkeän askeleen kohti entistä kokonaisvaltaisempaa arktista politiikkaa Euroopan komission julkaistessa tiedonannon arktisista alueista puolisentoista vuotta sitten. Tiedonannossa tunnustettiin, että arktisilla haasteilla ja mahdollisuuksilla on suuria vaikutuksia Euroopan kansalaisiin pitkälle tuleviin sukupolviin.

Tiedonannossa esiinnousseet avaintekijät olivat arktisen alueen säilyttäminen ja suojelu sopusoinnussa sen väestön kanssa, alueen resurssien kestävän käytön tukeminen sekä arktisen alueen monenvälisen hallintomallin edistäminen.

On tärkeää huomioida ympäristön painotus tiedonannossa. Meidän vastuullamme on pitää huolta ympäristöstä. Arktisen alueen ympäristö on ainutlaatuinen ja arvokas; samalla on olemassa valtava paine sen voimavarojen käyttämiseksi. Suunniteltaessa politiikkaa arktiselle alueelle ympäristönäkökulma ei saa jäädä sivujuonteeksi, vaan politiikan on ensisijaisesti tunnustettava alueen luontoarvo, mikä luo pohjan muille arktisen politiikan teemoille.

Jo ennen komission tiedonantoa EU ilmaisi mielenkiintonsa arktisiin alueisiin pohjoisen ulottuvuuden politiikan kautta. Politiikka sai alkunsa 1997 unioniin liittymisen jälkeen Suomen ensimmäisenä poliittisena aloitteena. Aloitteen tarkoituksena on tarjota yhteinen toimintakehys vuoropuhelun ja konkreettisen yhteistyön edistämiseen, vakauden ja hyvinvoinnin vahvistamiseen, taloudellisen yhteistyön tehostamiseen sekä kilpailukyvyn, kestävän kehityksen ja taloudellisen integraation edistämiseen pohjoisessa Euroopassa.

Pohjoinen ulottuvuus on johtanut kansalaisyhteiskunnan ja EU:n jäsenvaltioiden, Venäjän, Islannin ja Norjan kumppanuuteen sekä Kanadan ja USA:n asemaan sen tarkkailijoina. EU:n ja Venäjän välisten suhteiden puolesta pohjoisen ulottuvuuden aloitetta pidetään menestyksekkäänä. ’Arktinen ikkuna’ on aina sisältynyt aloitteeseen, mutta se on jäänyt kutakuinkin kurkistusreiän asemaan, koska pohjoisen ulottuvuuden ohjelmaa on suurelta osin painotettu Itämeren kysymyksiin ja suhteisiin Venäjän kanssa.

Tästä huolimatta Euroopan komissio tunnustaa arktisten alueiden roolin pohjoisen ulottuvuuden yhteydessä. Euroopan komission tiedonantoon sisältyi ehdotus, jonka mukaan pohjoisen ulottuvuuden yhteistyökumppanit keskustelisivat säännöllisesti arktisista asioista. Lisäksi ehdotuksen mukaan yhteistyötahot kartoittaisivat ympäristöyhteistyön nimissä projektimahdollisuuksia laajempien alueiden kattamiseksi arktisilla alueilla Euroopassa. Voidaan myös perustellusti uskoa, että arktisen alueen rooli saa suuremman painoarvon nyt, kun komission strategia Itämerelle on julkaistu erillisenä aloitteena.

Näiden asioiden valossa järjestämme Euroopan parlamentissa kesäkuun aikana puoluerajat ylittävän keskustelutilaisuuden vastataksemme kysymykseen: onko pohjoinen ulottuvuus paras väline EU:n arktisen strategian kehittämiseksi?

EU on tunnustanut, että Arktis on alue, jonka ympäristö, tasapaino ja turvallisuus ovat valtavan tärkeitä ympäröivälle maailmalle. Uskomme, että EU voi myötävaikuttaa merkittävästi tapaan, jolla maailma suhtautuu tähän elintärkeään ja haavoittuvaan alueeseen. On myös mahdollista, että pohjoisen ulottuvuuden kumppanuus, tämä menestyksekäs suomalainen aloite, voisi edelleen olla paras toimintakehys, jonka kautta saavutamme sensitiivisen, monikansallisen hallinnon tälle maailmanlaajuisesti arvostetulle alueelle.

Diana Wallis
Euroopan parlamentin varapuhemies (lib.dem./ALDE)

Riikka Manner
Euroopan parlamentin jäsen (kesk./ALDE)
Euroopan parlamentin arktisen politiikan työryhmän puheenjohtaja