Maaseudun Tulevaisuus 18.6.2010

Porvariyhteistyö on jatkunut hallituksessa pitkään ja mielestäni onnistuneesti. Nyt esitettyä ajatusta yhteistyön tiivistämisestä Euroopan parlamentissa voi pitää lähtökohdiltaan hyvänä - on aina Suomen etu, kun tiivistämme rivejämme kansallisesti tärkeissä asioissa yli puoluerajojen. Sitä, että keskustan, RKP:n ja kokoomuksen tulisi tästä syystä istua samassa poliittisessa puolueessa, en kuitenkaan allekirjoittaisi.

Europarlamentaarikko Ville Itälä (kok.) alleviivaa, että kokoomuksen EPP on keskustaoikeistolainen ryhmä, ja että konservatiiviryhmä on oma ryhmittymänsä: kuitenkin kun katsomme EPP:n äänestyskäyttäytymistä mm. ihmisoikeuskysymyksiin, aborttiin tai PK -yrittäjyyteen liittyen, ei voi välttyä luokittelemasta sitä ideologisesti konservatiivileiriin. Mielestäni liberaaliryhmän voi todeta monessa suhteessa olevan paremmin pohjoismaisia arvoja peilaava ryhmä enkä mm. näistä syistä vastaisi Itälän soidintanssiin.

Vaikka parlamentissa maatalouden lisäksi päätetään myös muutamista muista merkittävistä asiakokonaisuuksista, lienee siitä Itälän kärjistysten jälkeen lausuttava sananen.

Liberaalikollegani George Lyonin CAP -mietintöä kiiteltiin - monesta suusta - alusta alkaen. Harvoin mikään mietintö on valmis heti päivänvalon nähtyään. Muutosesitysten määrä heijastaa mielestäni lähtökohtaisesti vain sitä, että maatalous koetaan Euroopassa tärkeäksi, ei niinkään mietinnön huonoutta, kuten Itälä antaa ymmärtää.

Euroopan parlamentissa kun merkittäviin mietintöihin löytyy parhaassa tapauksessa ainakin seitsemisensataa kiinnostunutta parlamentaarikkoa. Tästä joukosta löytyy monta aktiivista meppiä myös jättämään muutosesityksiä. Tätä voinee vain pitää hyvänä merkkinä toimivasta edustuksellisesta demokratiasta.

Vaikka Itälä julistaa maatalouskomissaarin olevan EPP:läinen, viimeksi muutama päivä sitten vieraillessaan poliittisen ryhmämme maataloustyöryhmässä Ciolos henkilökohtaisesti totesi tulevansa liberaalista poliittisesta perheestä.

Vaikutusvalta ja koko eivät välttämättä kulje käsi kädessä. Liberaaliryhmämme on usein kuninkaantekijän asemassa siinä, mihin suuntaan vaaka kellahtaa. Lisäksi olen Itälän kanssa edelleen eri mieltä siitä, miten Suomen etua parhaiten parlamentissa ajetaan.

Mielestäni on tärkeää, että parlamentin eri ryhmissä toimii suomalaisia, jotta pystymme omien ryhmiemme sisällä tuomaan esiin myös suomalaisia näkökohtia. Oman ryhmämme suomalaisedustajat ovat onnistuneet tässä mielestäni erinomaisesti.

Lisäksi yhteistyö toimii usein myös yli kansallisten rajojen: monessa mietinnössä voi, ja on jopa suositeltavaa, tehdä yhteistyötä yli kansallisten rajojen. Tämä voi parhaillaan olla jopa tehokkaampaa kuin pelkkä kansallisiin blokkeihin rakentuva yhteistyö.

Yksikään äänestystulos tällä viikolla ei esimerkiksi olisi ratkennut paremmaksi, vaikka kaikki suomalaismepit olisimme olleet samassa ryhmässä.

Tilanneanalyysi siitä, mitä arvoja parlamentin eri ryhmittymät edustavat, on lähtökohtaisesti hankalaa. Euroopan parlamentin ryhmissä voitaneen todeta, että mitä suurempi ryhmä, sitä tilkkutäkkimäisempi sen rakenne on. Muutaman Eurooppa-puolueen kootessa yhteen useita kymmeniä kansallisia puolueita ei voida välttyä siltä että yksittäisissä kysymyksissä joskus löytyy ristiriitoja. Tämä pätee varmasti jokaiseen kansalliseen puolueeseen isommalla pelikentällä pelatessaan.

Keskustelu siitä, mihin poliittiseen eurooppalaiseen kunkin suomalaisen puolueen pitäisi kuulua, käytäköön lähtökohtaisesti kunkin ryhmän sisällä. Jokainen suomalainen poliittinen puolue lienee kykenevä tekemään tilannearvion itse, omista arvoistaan ja lähtökohdistaan ponnistaen. Linjausten tekeminen toisen puolueen puolesta ei nähdäkseni ole hyvää poliittista kulttuuria, julkisuutta sillä tietysti saa.

Kuten Lahdessa keskustan puoluekokouksessa linjasin, keskusta on ihmisyyspuolue. Tältä pohjalta on myös Euroopassa hyvä ponnistaa.